Anteeksi....

Hei...

En tosiaankaan  ole kirjoittanut blogia pitkiin aikoihin. Olen pahoillani, sillä se on ollut itsellenikin mukava muisto tulevaisuuden kannalta. Suoraan sanottuna elämä on muuttunut niin paljon, joten on ollut kova työ pysyä kaikkien tapahtumien perässä...

Isoin muutos on asua yksin. En sanoisi että se on aina niin mukavaa, koska pitää huolehtia, että kaikki maksut menee oikein ja että kaikki paperityö ja koulu kulkee eteenpäin siinä samassa! En oikeastaan koskaan halunnut kotoa pois vanhempien alta... haha! Siinä nyt kävi näin ja on kai  se ihan hyvä asia, mutta kay se elämään opettelu tälläkin tavalla toisen kulttuurin lomissa... hihi;D

Suomi on oikeasti turvallinen maa, ja olen tottunut siihen.  En ikinä kuvitellut että joudun epäilemään kaikkia ihmisiä... vasten tahtoani. Haluan luottaa kaikkiin.. mutta valitettavasti elämä ei kulje niin. On sidottava kaikki omaisuus kettingeillä turvaan varkailta, koska muuten se häipyy silmien edestä nopeampaa kuin ehtisi edes kuvittelemaan. Suurin järkytys oli pyöräni... Ostin hienon pyörän ja ensin minulta hävisi kaksi istuinta ja lopulta itse pyörä vaikka lukitsin sen kahdella eri lukolla asunnon sisäpihalle... huoh! Nyt minulla ei ole enää pyörää, mutta jos hankin seuraavan- köytän sen mopon kettingillä tankoon kiinni.... en enää halua itkeä omaisuuteni perässä...

Toinen järkytys on ollut vuokralaisen saamisen suhteen... Minulta huijattiin monesti. En kuitenkaan langennut kuin ensimmäiseen tapaukseen. Nyt olen oppinut paljon väärennetyistä shekeistä yms...

Alttoviulu

Olen todella pahoillani, etten ole ehtinyt kirjoittaa tänne mitään viime aikoina. Koulu on syönyt paljon aikaa. Koeviikko on tulossa, ja tunnen paineen kasvavan päivä päivältä. Haluan menestyä, mutta se ei tule olemaan helppoa. Onneksi englanniksi opiskelu ei ole yhtä hankalaa kuin viimevuonna…

            En tiedä olenko kertonut, mutta soitan koulun orkesterissa alttoviulua. Sain siitä stipendin, joka mahdollistaa nykyisen opiskeluni. Olin tulla HULLUKSI viime vuonna, etsiessäni rahoitusta!!!! Niitä on niin vaikea saada. Teen hakemuksia edelleen, mutta onni ei ole vielä kääntynyt puolelleni… Itse ajatus  hakea orkesteri stipendiä lähti musiikin opettajaltani lukiossa. Olisin halunnut soittaa viulua viime vuonna, mutta koulussa oli vain puhallin soitin orkesteri. Opinpahan soittamaan huilua:D hehe.. se oli tosi helppoa!!! …..eli,  Mr. Lundgren ehdotti, että lainaisin kuolun viulua ja menisin koe-esiintymiseen viikon sisällä. Siihen oli vain VIIKKO aikaa, enkä ollut KOSKENUT soittimeen kahteen vuoteen!! Aloin muistelemaan vanhoja kappaleita, yrittäen soittaa joka päivä… ei käynyt toteen, mutta ei kai sillä ole väliä.

            Nykyään rakastan soittamista!! Tapasin vihata sitä ja tunnen itseni hulluksi sanoessani sen ääneen. Suurin syy miksi soittamisesta on tullut nautinto on maailman ihanin kapellimestari/opettaja ja soittajat orkesterissa. Menimme kaikki yhdessä lauantain päivälliselle aivan ihanaan ravintolaan. Sain vihdoin tutustua muihin, ja tunnen jo perhen jäseneksi. On ihmeellistä kuinka kohteliaita, iloisia ja motivoivia kaikki ovat. En ole tottunut siihen… kaiken lisäksi soittamamme kappaleet ovat aivan ihania. Mieleisin on Vivaldin Winter<3333

Daddy visits Hawaii

Blogi – Isi ja minä

Heinäkuun parina viimeisenä viikkona isi tuli käymään täällä Hawajilla. Eka viikko meni vielä multa siinä, kun nautiskelin hawajin luonnin ihmeellisyyksiä Conservation camp-leirilläni. Samaan aikaan isukki hoiteli tiettyjä käytännön juttuja, joista ehdottomasti tärkein oli hienon autoni saaminen ajokuntoon. Olen nyt Ford Escortin, vuosimallia 1999 onnellinen omistaja. Siinä on automaattivaihteet ja automaatti-ilmastointi. Ihan sika makee J. Ekanna viikkona autoa huollettiin ja monen mutkan kautta sille saatiin vakuutus ja rekisteröintikuviot kuntoon.

Maanantaina 15.7 kävin tekemässä kirjallisen ajokokeen, josta pääsin kirkkaasti lävitse. Sain väliaikaisen ajokortin, jolla voin lähteä treenaamaan autolla ajoa. Tarkoitus olikin, että isän täällä olopäivät käytetään siihen, että hän opetttaa mulle ajamisen jalon taidon. Ekat peruutukset ja ajamisen aakkoset treenattiin kauppojen parkkialueilla. Ekana päivänä oli melkon haastavaa, mutta kyllä se siitä. Hiljalleen nälkä alkoi kasvaa syödessä ja pääsin julkiselle tielle ja loppu onkin pelkkää historiaa. Ajaminen on itse asiassa varsin helppoa ja loppupelissä isänkään kanssa ei tarvinnut monta kertaa ottaa yhteen. Ohjeita ja palautetta tuli välillä siihen malliin – no, ihan hyvin isä tuon pestin hoisi. Ajeltiin pitkin Oahun saarta ja kaupunkeja, parkkeerattiin taskuihin jne. Sitten vaan odottelemaan syyskuun puolta väliä, jolloin mulla on virallinen ajokoe, ja jos sen pääsen lävitse, saan lopullisen ajokorttini. Jee.

Jälkimmäinen viikko meni siis ajellessa ja muita käytännön asioita hoideltaessa. Ehdoton huippukohta oli kuitenkin se, kun päätimme mennä hyppäämään laskuvarjolla. Olin ihan sikailoinen, eikä mua edes juurikaan jännittänyt. Isiä selvästi jännitti enemmän, olihan se jo hänen toinen hyppynsä. Sitten mentiin n. 3-3,5 km korkeuteen ja liukuhinalla vaan hyppäämään alas tuntemattomaan. Vapaa pudotus oli todell amakee juttu. Upeet maisemat ja valtava tunne. Koko keho nautti täysillä. Kun sitten varjo aukesi, oli aikaa nauttia koko rahan edestä maisemista ja vähän ohjailla itsekin varjoa. Sen verran koville se ikäloppu isääni otti, että kotimatkalla tuli hänelle sen verran paha olo, että yrjöt lensi. Loppuliidon kieputtelu otti liian koville. Pitäisi vähän treenata enemmän :=

Pari viikkoa kului nopeasti ja oli aika lähteä lomalle Suomeen. Kuukauden loma, pitkään aikaan. Vihdoin. Kotona odottaa omien valmistujaisjuhlien valmistelu ja tietysti itse juhlinta. Sitten loppukuusta taas tänne takaisin ja aloittamaan yliopisto-opinnot Hawaii Pasific University, tuttavallisemmin HPU:ssa. 

Hermans invading hawaii

Mahalo Hermanssit upeasta lomasta:D

Eli, Hermanssit tuli tapaamaan mua siina kesa -heinakuun vaihteessa tanne Hawaiin saareen:D Alkusuunnitelmien mukaan oli tarkoitus viettaa Hawajilla vain viikko, mutta loppulta sain nauttia upeasta seurasta reilu kaksi viikkoa. Jahuuu!!!
En paljoakaan antanut mielenrauhaa seurueelle, koska päätettiin lähteä ensimmaisena aamun stairway to heveania kohti. Valitettavasti tallakertaa poliisi oli paikalla enmmeka paasseet ensimmaista 50 porrasta pidemmalle. Kello tassa vaiheessa oli 05.20 joten suuntasimme kohteen Pillbox reittiä kohti.
Päästiin ylös jo hyvissa ajoin, joten saimme nauttia rauhassa aamupalaa vuorn huipulla ihastellen Lanikai rantaa.

Hawaii Youth Conservation Cops

HYCC OAHU TEAM A
Kirjotin päiväkirjaa osana HYCC-ohjelmaa, joten tama postaus on englanniksi. 

Week One - Team Training

I signed into a HYCC conservation program before the summer which started with a Team Training at Camp Paumalu on Oahu's north shore. This week was definitely my favorite, because I had the chance to get to know and have fun with my new team.

SATURDAY, JUNE 25, 2011

Week Two - Ahahui Malama i ka Lokahi

Our team worked in both a dry forest restoration project at NaPohaku o Hauwahine and a wetland pond demonstration project at the Ulupo Heiau State Historic Site.The whole team worked together to build a log walk along the marsh( from MUD), while also expanding the marsh by clearing mud and alien plants. With the help of site manager Chuck (Doc) Burrows, members learned about conservation in these Hawaiian wetlands, along with the endemic and native species found there. Personally this week was very hard for me, because working in the mud is not the most exciting thing to do...

Week Three - Papahana Kuaola

This week Team Periwinkle-Blue-Awesome-Rockstars-Yeahhh-Boy! had an nice time camping with the Papahana crew. I helped plant Kalo in the Lo'i, plant native species along the Waipo river bank, collected stones for the soon-to-be He'ieau(an area for ancient practices and traditions), cleared invasive trees and weeds, and learned how to use a Hawaiian sling (well everybody except for our team leader Nate! hehe). I'm happy for the time spend camping and helping with the Waipo Stream Restoration Project. This week was definitely more versatile, and I enjoy that.

SUNDAY, JULY 10, 2011

Week Four - Kākoʻo ʻŌiwi, The Nature Conservancy

Although I may be sick and tired of tabis after this week, I had a barable time working with Kako'o 'Oiwi and at the rest of the Coastal Wetland sites. This week was all about the Lo'i(mud, mud, mud and mud some more). We weeded around the Kalo, replenished the mud mounds around the Kalo, and continued to expand a Lo'i with shovels and rakes. The other work-site employees taught us a great deal about the history of the site and He'iea, as well as the invasive species that pose threats to the task of re-creating the valley filled with Kalo.

Kalo plant growing in watery mud.

Week Five - Oahu Army Natural Resource Program

From Monday to Thursday we worked alongside the Orange Team from the Oahu Army Natural Resource Program (OANRP). We had a great time repairing fences to prevent pigs from destroying native plants, spraying herbicide on invasive species, clipping/sawing down invasive species, monitoring native plants, weeding invasive plants, and hiking constantly up and down Makaha Valley and 3 Points. Then on Friday we hiked up Palehua Trail, and proceeded to another nearby trail, where we worked on trail maintenance. This included raking, clipping, and sawing invasive plants that were on the pathway. This week was the first truely enjoyable week spend with conservation. I got to go to places where people generally do not have access to and learn about the environment. I think I can name more plants in Hawaii than in Finland.

MONDAY, JULY 18, 2011

It may be the last week but with all that was gained a new beginning awaits

Well the past week we all had the best time with the Oahu Army Natural Resource orange team. Knowledge about natives, non-natives, the Hawaiian culture, and every day life was passed down to the oahu team A. From my point of view this has been the most memorable experience in the HYCC program that Ive been through. Laughs and stories were shared and relationships grew. It was a great challenge remembering all the names of plants , mostly the latin but as a team we all worked together and wabam we all remembered most of what we learned! Its really crazy how we as a team became so close, we play pranks on each other - of course rated G ones- and it seems like our laughs are contagious because once someone starts its so hard to stop. Our camping trips WHOAA let me tell you are the funnest most awesomeness ones ever! at Papahana we decided to put the tables together and play card games after dinner , I bet everyone has a nice pair of not only 6 packs but 8 packs of abs after all the laughter we had. Truth is im very sad this is the last week but what I have gained, what I have learned, what I now see created memories that not even Alzheimer's can take away. I came here wanting to learn, wanting to see the true beauty of Hawaii but learned more about my patience and the true magic of Hawaii's culture and people. My team is filled with genuine people and even though we can all be GRUMPY (PAPA NATE!!!) we all know how to put a smile on each others faces. We seriously have the randomest conversations ever , but what can I say it makes time go by so quickly... Taking with me ffrom this experiance is to learn to fill my heart with joy and positive attitude in situations where everything is hard! This summer was filled with learning, experiences, and friendship along the hard field work with ...HYCC 2011 !!

Mahalo! Nate, Janine, Gered, Makean, Joshua, Tyler, Tabatha, Shanon, and Hayley <3

matka takas

Paluumatka Hawajille oli kaikin puolin seikkailu ja sponttaanien paahanpistojen sekoitus. Olin aamulla katsonut lipusta, että lento lähtee 8.55 eikä 7.55. Olin siis kentällä noin 40min ennen koneen lähtöä. Ehdin kuitenkin. Hihii. Lyhyt lento Lontooseen meni nopeasti ja eritoten pitkä Atlantin yli oleva lento ei tuntunut miltään. Olin ottanut ison tyynyn mukaan, joka todella auttoi nukkumisessa! Sain varmaan 20 huomautusta tyynystä vielä kaiken lisäksi, mikä oli hauskaa.

            Jäin Los Angelesiin yöksi. Lentokentältä suuntasinkin kohti Marriot hotellia. Päästyäni eroon tavaroista pysahdyin Starbuksiin jonkä jälkeen hyppäsin bussiin. Kiersin tidottomasti rannan kaupoissa ja päädyin Shopping Centeriin Beverli Hillsin lähelle. Nyt istun taas bussissa ja yritan selviytya takaisin hotellille. Rakastan juuri tälläistä matkustamista!

            Yö meni hyvin, ja aamulla pääsin kentälle muitta mutkitta. Nyt edessä on enää lento Hawajille ja sitä kautta on selvitettävä reitti kentältä asunnolle.

gradution

 Elama on pitany mut varpaillaan ja kiireisena koko loppuajan täällä Hawajilla. Koulun koeviikko sujui hyvin muutamaa vastoinkaymista lukuunottamatta. Kömellykset kuuluu elämään ja tällöin lähimmäisten tuki oli todella tarpeen omalla kohdallani, KIITOS. Kokeisiin opiskelin seitsemaan asti koululla joka ilta, koska halusin varmistaa etta ne menee hyvi nyt kun valmistun lukiosta tana kevaana. 

Mumma ja Paappa tuli edustamaan lahisukua valmistujais-juhliini. Juhlat oli kokonaisuudessaan aivan mahtava kokemus meille kaikille. Lopputuloksena kaikki meni paremmin kuin ikina olisi osannut edes unelmoida. Tunnen luokkani hyvin nyt ja olen saanut monesta kultaain kalliimpia ystavia. Toivon etta tulevaisuudessa kykenen pitämään heihin yhteyttä, jotta jonain paivana voin esitella suomea ihmiseille. 

Perjantai aamuna menin Janen)host äitini), Jaquesin(host isan), mumman ja paapan kanssa Punch pole tulivuirikraateri Memorial haudoille. Nakyma oli aivan uskomaton, koska vuoren huipulta naki koko Waikikin, Perl Harbourin, Honolulun ja lentokentankin. Kun olimmen tarpeeksi kierrelty kohteessa oli aika kiirehtia kotiin, silla minun oli oltava koululla jo kolmelta harjoituksissa.

Graduationin jälkeen luokka koottiin yhteen jotta Project Graduation saatiin alkuun. Bussi vei meidät Dave and Busters peliluolaan suoraa koululta. Emme tienneet tulevasta mitään, sillä yö oli vain muutaman aikuisen tiedossa. Ensimmäisessä kohteessa saatiin syödä itsemme ähkyyn, jonka jälkeen itse ohjelma todella alkoi. Meille esiintyi taikuri,(aivan mielettömän taitava!!!), kilpailimme joukkueittain pelien kesken, lauloimme karaokea ja vietimme viimeisiä tunteja toistemme seurassa. Kun olimme saaneet paikasta tarpeeksi suuntasimme taas jonnekin uteen kohteeseen. Koko luokka jännitti odottamattomana mitä tuleman piti, sillä meidän oli käsketty ottaa uima-asut mukaan… Jihuuuu!!!

            Vesipuisto oli loppujenlopuksi vuokrattu meidän käyttöön tuoksi yöksi. Olin aina haaveillut pääseväni edes kerran kyseiseen paikkaan, mutta tämähän passasi oikein hyvin! Paikalla oli DJ, valokuvaajat, tatuoija, ja suuri buffet pöytä vain meidän käyttöön. Nyt ymmärrän minkä vuoksi olimme keränneet 20000 dollaria yötä varten.

            Yö oli yksi ihanimmista muistoistani luokan kanssa. Kilpailtiin liukumäissä, tanssittiin, otettiin hulluja valokuvia ja syötiin itsemme liki kipeiksi;DD haha!

            Pääsin koululle kuudelta aamulla. Mumma ja Paappa olivat tulleet katsomaan minua, joten halusin mennä Waikikiin heidän luokse. Pakkasin kotona tavarat valmiiksi ja suuntasin bussilla kohti Waikikia. Busiiliikenne on todella huono täällä, koska Kailuasta kestaa liki 1,5 tuuntia Keskustaan vaikka välissä ei ole kuin 10 mailia. Eniweis, sinä paivänä en paljoa saanut aikaan, sillä puolentunnin yöunien jälkeen ei kovin virkeänä pysy hullukaan pitkään. 

Halusin näyttää heille KAIKEN mitä tiesin olevan aivan ainutlaatuista Hawajille. Ainoa huomiomatta jäänyt asia oli se, etteivät he tietenkään jaksaneet toteuttaa kaikkia extreme suunnitelmiani;DDD Hups. No, vein heitä loppujen lopuksi katsomaan Diamond Head vuorta, joka oli vain 5km+300 porrasta. Juu, tiiän… oli hieman liikaa, mutta molemmat kiipest sellast tahtia, ettei edes tullut mieleen etteivätkö jaksais;D Hyvä! ;D

            Tietty ajeltiin Hawajin ympäri North Shorelle ja tutustuttiin lukuisiin rantoihin, Dole plantationiin(joss sai maailman parasta ananas pehmistä<333) ja Waikikiin. Toisina paivina hoidettiin paperitöitä ja harjoiteltiinautolla ajoa. Aivan upeaa, kun nyt hallitsee autoakin jo paljon paremmin(kiitos Paappa)

            Lento suomeen oli yksi parhaista lentokokemuksistani! Hihi;DD Tapasin nimittäin LA-lentokentällä yhden Italialaisen pojan, joka kävi koulua Univercity of Hawajissa. Siinä hetken aikaa jutellessa kävi ilmi että tyyppi oli Italian kolmen kärjen joukossa uinnissa ennen Hawajille tuloa ja samalla lailla ollut vaihtarina Jenkeissä. Eniweis sain kutsun Losin kiertoajelulle, koska lentojen välissä oli 8 tuntia. Näin rantakatuja ja itse kaupunkia. Aivan mieletön idea. Tästä lähtien varaan lennot tarkoituksella 8-9 tunnin odotusajalle, jotta kaupunkeihin ympäri maailmaa pääsisi kiertelemään, eikä tarvitsisi homehtua lenokentillä.

            Istuttiin pitkällä Atlannin yli olevalla lennolla vierekkäin ja puhuttiin liki koko matka. Se meni niin nopeasi. Frankfurtissa meillä molemmilla oli väliaikaa yli 8 tuntia taas. Oltimme kentltä junan keskustaan ja vietimme monta tuntia kierrellen ja istuen kahvilassa. Pistäydyttiin Madam Tusoods museossa, joka oli todella mukavaa. Matka muuttui todella mukavaksi, ja Suomessa oli ihana nähdä äiti pitkästä aikaa<3333